Viola oli levittänyt itsensä ja tavaransa levälleen pienessä kämpässäni, en voinut muuta kuin salaa rukoilla Jumalaa tai jotain entiteettiä, että tämä ilta ei kääntyisi katastrofiksi. Saatoin jopa ääneen naurahtaa ajateltuani tuon lauseen, en ole varma, mutta Viola katsahti hetkeksi olkansa yli minuun sillä ilmeellä, kuin olisin sanonut jotain. Hengitin nopeasti syvään muutaman kerran ja yritin siirtää huomioni Violaan, joka oli kontallaan matolla penkomassa DVD laatikkoani. Elokuvavalikoimani ei ollut mitenkään suuri; muutama toimintaelokuva, pari romanttielokuvaa, mutta nekin on Viola ostanut aikonaan ja suorastaan pakottanut ne minulle. Kauhuelokuvat olivat enemmän minun makuuni, joten niitä oli enemmän valikossani. Viola tuskaili kovaan ääneen, kun hän ei tuntunut löytävän sopivaa elokuvaa. "Linnea, anteeksi nyt vain, mutta sinun pitäisi päivittää tätä iänvanhaa elokuvalaatikkoasi. En löydä täältä mitään katsottavaa!" hän sanoi tuskaisella äänellä ja kääntyi vielä pähkäilemään leffojen pariin. Nousin dramaattisesti huokaisten tuolilta ja kävelin pari askelta Violan luokse, ja polvistuin hänen viereensä. "Älä viitsi, Viola. Valitaan vain joku elokuva, minulla ei ole aikaa miettiä tätä koko yötä. Minulla on omakin elämä, muistatko?" sanoin ja saatoin kuulostaa vähän kylmältä, mutta minua yleensä hermostutti tällaiset yllättävät vierailut. Halusin yleensä olla tietoinen jos joku oli tulossa vierailulle, niin että voisin olla enemmän varautunut olemaan sosiaalinen. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä välitin Violasta, todellakin. Mutta joskus hänen energinen olemuksensa ja joka paikkaan säntäily vei kaiken energiani. "Niinkö, mitä sinä muka yleensä teet, muuta kuin istut täällä pikku laatikossasi?", Viola näpäytti takaisin ja huomasin hänen silmiensä pyörähtävän ärsyyntymisestä. Päätin olla vastaamatta mitään, en halunnut aiheuttaa enempää draamaa. Tartuin nopeasti yhden kauhuelokuvan kanteen ja vedin sen Violan silmien eteen. "Tässä, katsotaan tämä!", sanoin kovaan ääneen ja vedin parhaimman innostuneen ilmeen kasvoilleni. Viola katsoi kummastuneena minua, mutta naurahti nopeasti, joka sai minut hieman rentoutumaan. "Mitä, eikä! Tiedät, etten voi katsoa kauhua! Näen painajaisia koko kuukauden muuten.” Hän nousi ylös ja alkoi juosta ympäri pientä olohuoneen pöytääni, muka peloissaan. "Viola! Lopeta juokseminen tai rikot jotain! Ja älä viitsi olla niin dramaattinen, ei se ole niin paha", sanoin ja irrotin mikron pistorasiasta, ja kytkin television päälle. Laitoin elokuvan pyörimään nopeasti ennen kuin Viola ehtisi enempää valittaa mistään. En tosin ollut niin varma, että oliko kauhu hyvä valinta sittenkään. Viola saattaisi huutaa koko elokuvan ajan, enkä todellakaan odottanut näkeväni ja kuulevani sitä. "Hei, tilataan nyt se pizza ennen kuin aletaan katsomaan tuota kamalaa leffaa!", Viola huudahti äkkiä takaani ja tarttui kaukosäätimeen, ja laittoi elokuvan paussille. Valitsimme listalta mehevän rasvaisen juustopizzan ja soitin pizzeriaan. Viola istui takaisin sohvalle ja risti jalkansa pehmeällä heilautuksella ja penkoi puhelimen laukustaan. Jotenkin se sai minut hermostumaan ja ajatuksissani aloin keittämään vettä teetä varten. Kuulin Violan naureskelevan takanani, enkä ollut varma nauroiko hän minulle vai tekstailiko jotain imelää Anttonin kanssa. Voi Antton.. huokailin ja otin keittiön pikkuruisesta kaapista teepaketin, ja jatkoin veden keittymistä- odotitko että tässä kämpässä olisi hyvät keittiövehkeet? Ei tosiaankaan. Hellankin lämpiämistä saat odottaa reippaasti yli kymmenen minuuttia minuuttia, ennen kuin tunnet edes vähääkään lämpöä. Kurotin käteni ylemmäs kaappeihin ja nappasin pari teemukia, joihin nakkasin halvat X-tra teepussit kuppeihin. Vesi oli alkanut vihdoinkin pikkuhiljaa lämmetä ja odotin hiljaa Violan sanovan jotain. Mentyäni ajattelemaan Anttonia, en voi enää lakata ajattelemasta häntä. Se mies oli minun kielletty hedelmäni, sillä niin kovasti haluaisin hänet itselleni, mutta miten hän, tai kukaan mukaan voisi koskaan huolia tällaista ihmistä, joka kompastuu aina ensimmäiseen koiran paskaan ulkona kävellessä. Ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia, mutta en silti voinut sille mitään, että olin aivan toivottoman rakastunut häneen. Pelkkä hänen nimensä mainitseminen sai minut unohtamaan kuinka hengittää. Olin ollut jo vuosia palavasti rakastunut tähän mieheen ja jos hän olisi ikinä pyytänyt minua olemaan tyttöystävänsä, olisin suostunut heti. Enkä varmasti epäröisi vieläkään jos niin tapahtuisi, mutta olen jo vakuuttunut, että se jää syviin haaveisiini. Suhteemme on ollut ainoastaan sellaista, että minä hengailen yksin taustalla, kun sillä aikaa Viola ja Anttoni muhinoivat silmieni alla. Minua vain raahataan mukana, kuin jotakin nukkea, mutta tämän jatkuttua monta vuotta olin jo niin tottunut, etten enää tiennyt haittasiko se minua vai ei. Puhumattakaan siitä, että aina kun Anttoni saattoi joskus sekunninkaan ajan katsoa minuun päin, minulta purskahti juomat suusta ja kauheassa häpeässä kaadoin loputkin juomat syliini, koska tietenkin minun piti olla joka kerta juomassa tai syömässä jotain, joka teki tilanteista äärettömän noloja. Emme ole koskaan Anttonin kanssa puhuneet kunnolla mistään, se on aina ollut sellaista, että tervehdimme toisiamme ja se siitä. Muuten olen hänelle täysin näkymätön tyyppi ja minä kun en mahda asialle mitään, niin olen yrittänyt unohtaa koko tyypin, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. "Linnea, tule katsomaan tätä videota!", Viola huusi ja säpsähdin ajatuksistani takaisin todellisuuteen. Sammutin lieden nopeasti ja kaadoin vettä mukeihin, ja käännyin takaisin sohvalle missä Viola istui vieläkin puhelin kädessä. "Mitä nyt? Joku uusi kissavideoko?", kysyin pienesti nauraen ja laskin kuumat teet olohuoneen pöydälle. "Ei, ei tällä kertaa. Anttoni lähetti videon kun he ovat keilaamassa. Se on niin hyvännäkönen..", Viola sanoi haaveillen ja katsoen videota samalla, missä Anttoni oli juuri valmiina vierittämään palloa. Hän oli kumartuneena hieman ja pystyin näkemään kuinka lihaksikas Anttoni oli. Muutuin nopeasti punaiseksi kuin tomaatti ja käänsin katseeni muualle, ja toivoin ettei Viola nähnyt reaktiotani. "Joo..", köhisin melkein tukehtumispisteeseen saakka ja yritin jatkaa puhumista. "Näyttää siltä, että heillä on hauskaa." Sain sanottua lauseen melko sujuvasti ja vedin syvään henkeä. Tilanteen pelasti ovikellon soitto ja Viola säntäsi tietenkin avaamaan oven. Hymyiltyään tarpeeksi kauan pizzakuskille hän sulki oven ja asetti pari kuumaa pizzalaatikkoa pöydälle. Luikahdin nopeasti takasin keittiönkaapeilleni ja valitsin pari lautasta meille ja yritin ainoastaan unohtaa videon Anttonista, mutta se mies oli vaan niin upea. Jalkani olivat aina pelkkää makaronia kun näin hänet. Pelkkä videonkin katsominenkin riitti siihen. Juutuin aina kiinni hänen komeisiin kasvoihin ja silmiin, jotka saivat minut unohtamaan kaiken. Senkin, etten voisi koskaan pidellä tuota miestä missään muualla kuin haaveissani. Lapoimme Violan kanssa pizzapalat lautasille ja laitoimme viimeinkin elokuvan pyörimään. Kävi niin kuin ajattelinkin; Viola huusi kurkku suorana jo vartin sisään enkä pystynyt keskittymään elokuvaan ollenkaan, mutta kun elokuvaa oli katsottu noin tunnin verran, näin Violan nuokkuvan sohvan toisessa päädyssä ja pysäytin elokuvan. Minulla ei ollut intoa jatkaa sitä yksin ja olin muutenkin ollut koko tunnin ajan muissa ajatuksissa, joten nakkasin elokuvan takaisin laatikkoon ja heittäydyin kapealle sängylleni, jonka jalat varmasti pettäisivät pian. Löin pääni tiukasti tyynyyn ja ääntelin yksinäni turhautuneisuudesta. Olisin todellakin voinut vaan viettää tämän illan yksin, koska en ollut tosiaankaan kaivannut Violan paasaamista siitä kuinka ihana ja paras Anttoni oli. Se sai minut voimaan pahoin, mitä minä vihasin! Koska en ikinä, koskaan halunnutkaan tuntea tällä tavalla Anttonia kohtaan, etenkään kun hän oli Violan kanssa yhdessä. Oksettava olo sai minut kääntymään kyljelleni ja puristin itseni pieneksi palloksi, toivoen ainoastaan, että voisin kadota yhtäkkiä eikä kukaan muistaisi minua. Löysin oman käteni puristamasta tyynyn reunaa ja tunsin suuren palan kurkussani, joka poltteli joka puolelta. Loistavaa, antaa tulla vain paniikkikohtaus. Sinuahan ei ole näkynyt aikohin, ajattelin ja virnistin naamani johonkin outoon virnistykseen. Kuulin takaani Violan kovan kuorsauksen ja löin tyynyn pääni ympäri yrittääkseni peittää äänet. Olin maannut sängylläni noin parinkymmenen minuutin ajan, eikä Violan kuorsaaminen jättänyt minua rauhaan, joten päätin nousta vain ylös. Yritin rauhoittaa hengitykseni ja painelin pieneen haisevaan vessaani, joka sai oksennuksen nousemaan kurkkuuni joka kerta. Heitin vaatteeni vessan nurkkaan ja väänsin suihkun päälle, joka vielä jotenkin pelitti. Yleensä vesi vain suihkusi ympäriinsä kun laitoin hanan päälle, mutta minähän nerokkaana ihmisenä keksin pyörittää jeesusteippiä ympäri suihkun letkua. Annoin kuuman veden valua kasvojani pitkin ja yritin huulta purren lopettaa Anttonin ajattelun, mutta teinpä mitä hyvänsä, hän aina kummitteli mielessäni. En voinut milloinkaan lopettaa hänen ajattelua, se mies teki siitä yksinkertaisesti mahdotonta. Kiedoin molemmat käteni vartaloni ympärille, joka tuntui tulikuumalta sormiani vasten. En vain pystynyt ymmärtämään tätä epäonnen kierrettä, se oli saanut minut putoamaan pohjattomaan kuiluun ja tunsin putoavani aina vain syvemmälle ja syvemmälle helvettiin. Tusin kehoni vapisevan ja kyynelten nousevan silmieni takaa, ja otin nopeasti tukea seinästä. Mieleni oli sekaisin, enkä oikeastaan tiennyt miten minun olisi pitänyt tuntea. Lukemattomat kysymykset ottivat vallan pääkopassani ja puristin käteni tiukkaan nyrkkiin. Olin niin suruissani ja vihainen yhtäaikaa, että se alkoi jo tuntua älyttömältä. Pystyin vain ajattelemaan, kuinka halusin puristaa Anttonin itseäni vasten ja kertoa nuo kaikki asiat, mitä olin miettinyt vuosien ajan. Olin halunnut jo kauan aikaa sitten keventää sydäntäni ja päästää kielletyt tunteeni vapaaksi. Halusin kertoa Anttonille, että halusin tämän vain itselleni eikä kuuluvan kenellekään muulle. Halusin tuntea hänen huulet omillani ja upottaa sormeni hänen hiuksiinsa, enkä koskaan päästäisi häntä menemään. Mutta minä olin hänelle vain kaveri. Olin aina ollut hänelle vain kaveri. Enkä ole edes varma voinko toivoa mitään muuta. Ei, minä tiedän, että en voi toivoa mitään muuta.