Oon töissä ollessani ottanut tavaksi lukee aina Iltalehteä hiljasina hetkinä, ja sen uutisia... En tiedä miksi teen niin, tai miksi en lopeta sen tekemistä, koska ne kaikki uutiset ahdistaa mua. Murhia, raiskauksia, tappoja, joukkoammuskeluja ja mitä kaikkee. Sitä tuppaa unohtamaan, että kuinka kauheita asioita tapahtuu maailmassa, kun niitä ei lue mistään. Nyt kuitenkin oon lukenut ja voinpa vaan sanoa, että en tykkää!

Viihtynyt mä kyllä olen töissä, ja harmittaa, kun ei voi jatkaa siellä, kun pitää sinne kouluunkin mennä... Mutta ehkäpä ensi kesänä uudestaan! Oon mä vaan löytänyt oman alani. Ja lääkitystäkin kun muutettiin ennen töihin menoa, mä jopa jaksoin hyvin töissä, ei ollut mitään ongelmaa. Pari aamua oli nihkeitä, mutta ne johtuivat ihan täysin omasta typeryydestä; mitäs lähdin viikonloppuna rilluttelemaan. 

Tarinoiden kirjoitus ei ole edennyt niin hyvin mitä voisi toivoa. Oon painanut kahta duunia, ja lukenut paljon, joten kirjoittamiselle on jäänyt hyvin vähän aikaa, mutta sain mä Metsän tyttären 4. luvun ulos, sekä Óra Álmaa editoitua ja julkaistua. Lisäksi mä sain, ylläri ylläri, inspiraation uuteen fantasia tarinaan, ja suunnittelin sen, sekä kirjoitin prologin, joka löytyy Itkuvuori-nimisen tarinan luota! Niille, joita se fantasia ja seikkailu nyt sattuu kiinnostamaan. Muut tarinat ovat edenneet hitaasti, hyvin hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Valkoiseen hiekkaan pitäisi saada uutta lukua, kuin myös Areen tyttäreen. Mutta heppatarinan mä tuossa jokin aika sitten päivitin.

NaNoWriMo lähestyy, ja oon päättänyt osallistua taas englanninkielisellä tarinalla, koska kirjoitan jatko-osan viime vuoden NaNo-tarinaan! Oon hyvin innoissani siitä, mutta enhän mä ole kerennyt suunnittelemaan sitä. Varmaan suunnittelen sen taas yhdessä illassa pari päivää ennen NaNon alkua. :D Mun heinäkuun Camp NaNo meni niin perseelleen kun tajusin, että en osaa editoida enkä sitä liioin kerkeä tekemään kahta tuntia päivässä, motivaatiotakaan ei ollut, joten poistin osallistumiseni heinäkuun Camppiin. Kaksi kertaa vuodessa NaNoilu riittää mulle, thank you very much. Ei saa asettaa itelleen turhia paineita.

Koulun alkuun on vielä melkein kuukausi, mutta kyllä mä sitä jo odotan. On päässyt jo unohtumaan kuinka rankkaa se on... joten innolla odotan ja haluan pakertamaan tehtävien parissa! Deadlinet, come at me. Katotaan puolessa välissä syyslukukautta kuinka mä oon täällä valittaas että en tykkää ja vihaan kaikkea... Mutta kavereita on ikävä, mä tutustuin niin mahtaviin tyyppeihin viime vuonna kun koulu alkoi, että oksat pois. Haluan enemmän kuin mitään muuta päästä taas hengailemaan niitten kanssa ja valittamaan kaikesta tunneilla. Oonkohan mä edes ilmoittautunut kaikille kursseille? Todennäkösesti en... Paska. No, kyllä sitä kai vielä kerkiää.

Oon varaamassa myös uutta tatuointi aikaa! Tänään pitäisi tatuoijan, jos se muistaa, laittaa mulle aika koska pääsen ottamaan sen uuden tatuoinnin! Onhan edellisestä jo vierähtänyt useampi kuukausi. :( Iho näyttää niin tyhjältä, että pakko hakee täytettä! Kun vaan osaisi hoitaa yhden projektin kerralla loppuun, esim. vasemman käden hiha, mutta eeeeei, mä länttäilen minne mieli tekee niitä tatuointeja ihan sattuman varaisesti. No jaa, kaippa se hiha niinkin valmistuu. :D Pakko ottaa vuoronperään molempiin käsiin tatuointeja, muuten näyttää toinen käsi niin tyhjältä, että ei tuu mitään. Ahdistuttaa!

Tässä olisi tällainen pieni uutispläjäys ensimmäiseksi elokuun postaukseksi! Katsotaan, mitä keksin postailla muina päivinä. Haasteita ja tageja on nyt liikkeellä mun toimesta paljon, joten ehkä niistä pidän pienen tauon, mutta kenties jotain musiikkiin liittyvää tai sitten nörtti juttuja. Katsotaan ja ihmetellään!

​Lakritsipiippu

Pohdi & vastaa -haasteen ideana on vastata 16 kysymykseen rehellisesti, kokonaisin lausein ja syvältä kaivaen. Jotkin kysymykset eivät vaadi tietenkään pidempää pohdintaa/vastausta, mutta pääosin tämän haasteen ideana on uskaltaa pohtia asioita syvällisemmin ja antaa kattavat sekä rehelliset vastaukset. Päätin aloittaa tämän haasteen, koska löysin inspiraatiota herättävän kuvan ja koska en ole hetkeen tehnyt haastetta. Joten, pidemmittä puheitta, haastan Ain tuolta I Wonderlandista osallistumaan tähän! Toivottavasti otat haasteen vastaan. :-)

Oon sinkku, ja oon ollut sinkku jo monen monta vuotta omasta valinnastani, koska en osaa sitoutua. Pelkkä ajatuskin ahdistaa mua. Tai no... ehkä pitäisi sanoa, että ahdisti? Oon viime aikoina ajatellut, että ehkä mä voisin osatakkin seurustella? Ken tietää. Mä en halua jinxata mitään, joten en puhu tämän enempää, mutta lupaan päivittää tänne mikäli sikäli päädyn tekemään muutoksen elämäntapoihini. :-D

Mutta sinkkuuden hyviä puolia on ehdottomasti se vapaus. Vapaus tehdä mitä lystää, olla kenen kanssa haluaa, päättää kaikesta itse. On ihanaa, kun ei tarvi kysyä toiselta ihmiseltä, että onko OK jos teen näin, meen tonne ja oon sen ja sen kanssa? Se kuulostaa hirveen uuvuttavalta. Ja se riiteleminen. Jos mä haluan riidellä, mun tarvii vaan mennä isän luona käymään yli 2 tunniksi ja se on siinä. En mä tarvi siihen seurustelukumppania. Toisaalta, oletan, että jos rakastaa jotakuta, niin se on sen arvoista? En voi tietää, mä en ole ikinä ollut rakastunut, niin kuin in love.

Mutta huonojakin puolia löytyy, esimerkiksi se, että kuka helvetti käärii mun kanssa lakanat pesun jälkeen??? Ja... no, siinä ne sitten olikin lol. En oikeesti keksi muita huonoja puolia? Oon niin tyytyväinen mun nykyseen elämäntyyliin, että en vaan keksi mitään pahaa sanottavaa. Ehkä se, että ei saa otettua sellasia saatanan oksettavia ällö kuvia kenenkään kaa Instagramiin?

Asua maalla jossain omakotitalossa, omistaa koiran (tai koiria), paljon kissoja, kilpikonnan ja kaksi pikkulammasta. MUTTA, koska tämä on POHDI & VASTAA -haaste, on tässä tarkoituksena kaivaa syvemmältä ja pohtia. Mä luulen, että ottaen huomioon mun tämän hetkisen tunnetilan, että mä ehkä haluaisin, että joku asuisi mun kanssa. Tää on niin vaikeeta; haluan niin lujaa pysyä sinkkuna, mutta nytkin kun tilanne on mikä on ja mahdollisuus parisuhteeseen kolkuttelee nurkan takana, en ookkaan täysin sitä vastaan? Mun on jotenkin tosi vaikee hyväksyä tätä muutosta itessäni, joten siksi ensimmäisenä painotin, että haluaisin pienen eläintarhan, mutta jos totuuutta kaivellaan ja pohditaan, niin ehkä haluan myös, että joku elää mun kanssa?

Mä myös haluaisin asua Ruotsissa, mutta jotenkin musta tuntuu, että en pääse enää eroon Suomesta. Kymmenen vuoden päästä haluaisin olla ammatiltani kirjailija, täyspäiväisesti. Se on ollut aina mun unelma ja on edelleen, mutta pelkään myös, että en oo ikinä tarpeeksi rohkea tavoittelemaan tätä unelmaa...

1. Koirien haukunta ja vinkuminen. En oo ikinä sietänyt sitä, ja aina kun koira vinkuu tai haukkuu, se särähtää mun korvaan inhottavasti. Siihen on syy miksi mun koira kasvatettiin niin, että turhia ääniä ei päästetä hitto vieköön.
2. Ihmiset, jotka eivät osaa juoda alkoholia niin ku aikuiset ihmiset, vaan aina pitää olla jotkut räkkykännit tai jotain vastaavaa. Ei voi olla niin vaikeeta? Tai sitten mä oon vaan harjotellut liikaa, kun osaan olla humalassa just samanlainen ku selvinpäin, paitsi että estoja on vähemmän.
3. Se, että kirjassa Dumbledore "kysyi rauhallisesti" ja elokuvassa se oli silleen "HARRY DID YA PUT YA NAME IN DA GOBLET OF FIYAH????". Se vaan jostain syystä ärsyttää mua ihan hirveesti, ei voi olla niin vaikeeta to read the fucking books!! Mutta no, ainakin sain yhden asian lisempää joka nostattaa mun verenpainetta.
4. Tää on vähän random (ihan kuin kohta 3 ei olisi ollut...), mutta siis mua ärsyttää ihan helvetisti sellanen helvetin kiertely ja kaartelu. Eikö voi vain mennä suoraan asiaan ja kertoa mitä haluaa? Onko pakko kierrellä ja kaarrella ja esittää salaperäisiä viestejä, jotka pitää sitten ratkoa? Tää ei oo mikään hemmetin Escape Room, tää on elämää ja jos haluaa jotain pitää sanoa se (ja sitten ku ite kuuntelisin omia neuvojani nii olis kiva)!
5. Erityisen ärsyttäväksi mä koen myös sen, jos ihmiset huomauttaa tarpeettomista, typeristä asioista; sulla on finni, sun kainalot on hikiset, sun hiukset on likaset, sä kuorsaat ja niin edes päin. MIKSI? MIKÄ ON SEN TARKOITUS? Etenkin kun kyseiset asiat pitää aina sanoa ison yleisön edessä. Mä en ymmärrä.

Mä en ole uskonnollinen per say. Uskon tieteeseen ja dinosauruksiin, en siihen, että jumala olis laittanut dinosaurusten luut tänne koetellakseen meidän uskoa... Mutta siis kyllä mä yliluonnolliseen uskon, mutta Jumalaan isolla jiillä? Ei, en mä pysty siihen. Mutta se onkin nimenomaan minä. Mun mielestä kaikilla on oikeus uskoa mihin ne haluaa, joulupukista Jumalan kautta pieniin vihreisiin miehiin ja agentti oraviin. Niin kauan kun et sorsi ketään etkä polje toisten oikeuksia, saat mun puolesta uskoa ihan mihin haluat.

Musta on vähän järkyttävää, mitä kaikkea tehdään uskon nimessä, ja vaikka mun pitäis nyt mennä syvälle ja pohtia, en usko, että haluan tehdä sen, koska 1. oon töissä ja 2. se sais mut järkyttyneeksi, ahdistuneeksi ja kiukkuseksi, enkä nyt just kaipaa sitä. Toivottavasti tämä riittää vastaukseksi nyt.

Siis aivan ehdottomasti Ben & Jerry's, koska se on vaan niin taivaallisen hyvää. Se makujen elämäys on jotain sanoin kuvaamatonta. Toki riippuu mun mielialasta silleen, että jos mulla on masennusjakso, niin mä oikeestaan syön 24/7 eikä mulla ole erikseen lohdutusruokaa, koska kaikki on lohdutusruokaa siihen paskaan oloon. Mutta jos mulla on taasen parempi jakso, niin sitten mun syönti on kontrollissa, paino putoaa taas (ja nousee seuraavan masennuksen aikaan) ja voin hyvin ja syön vain harvoin mitään "lohturuokaa".

Kaikki suklaapitoinen kyllä toimii aina. Ja joku hyvä kotiruoka, esim. keitto taaai soijamakaroonilaatikko. Mua vähän harmittaa, että en voi syödä B&J's vegaanisia jäätelöitä, koska oon allerginen. :-(

Apua, tää on kyllä vaikee. Yhessä vaiheessa se oli sellanen vihreä robotti hökäle nimeltä Ixi, sitten se oli sellanen ruma bulldog-pehmolelu jota mä vaalin hengelläni. Mutta ehkä kaikista tärkein ja jo menehtynyt lelu oli sellanen iso ja pehmeä jääkarhu pehmolelu. Mä kannoin sitä kaupassa mukanani niin kauan, että äiti suostu ostamaan sen mulle. Siis kirjaimellisesti kävelin tunnin kaupassa se nalle sylissä ja viimein äiti suostu ostaan sen kun se katto hintaa ja totes, että ei oo liian kallis. Olettaisin sen olleen mun lapsuuden lempilelu.

Toisaalta tää on todella vaikea kysymys, koska en muista lapsuudestani mitään yhtä lelua joka olisi ollut ylitse muiden. Mikä on toisaalta surullista, mutta tuossa on nyt ainakin muutama listattuna. Onkohan mulla yhtäkään lelua tallessa enää? Ixi on!

Yön talo -kirjasarja, koska niin paska kuin se onkin, mä jollain kierolla tapaa nautin siitä. On sillä hauskatkin hetkensä. Ja sitten on American Next Top Model! Ne ensimmäiset tuottikset. Mä tykkään syödä suklaata ja vahdata sitä, kaikessa hiljaisuudessa ja salassa totta kai. En tiedä mikä niissä oikein muka viehättää? Ehkä American Next Top Modelissa se, että saan arvostella tuomareiden mukana niin paljon kuin sielu sietää. Ja jännitän aina mikä kuva on minkäkin kuvauksen paras kuva. :ss VOi luoja.

Yön talossa mä veikkaan, että syy siihen että salaa nautin siitä on se, että siinä on Stevie Rae ja Refaim -hahmot. Tykkään niistä ihan hirveästi, tosin nyt kun sain mitä halusin, en ole enää niin kiinnostunut niistä ja kirjasarjan lukeminen vähän lopahti...

Ei musta oo olemassakaan kiinnostavia faktoja, mutta yritetään! Tää tulee oleen vaikeeta.
1. Oon molempikätinen. Pystyn tekemään kaikki samat vasurilla mitä oikeella, paitsi kirjoittamaan. Tai kyllä sekin onnistuu jos saan kirjottaa isoin kirjaimin. Mutta pääosin käytän molempia käsiä esimerkiksi kahvin kaatamiseen ja meikkaamiseen ja niin edes päin. Usein poltan tupakin vasemmalla kädellä, mutta sytytän sen oikeella, ja tumppaan polttamisen jälkeen oikeella kädellä. :-D Jos juon shotteja, juon ne aina vasurilla (helpompi heittää oikee käsi suun eteen shotin jälkeen ettei laatta lennä lol).
2. Mulla on 14 tatuointia, yksi venytys ja kaksi lävistystä. Mulla oli ennen neljä lävistystä, mutta olen luopunut osasta. Tatuointeja otan noin 2 lisää joka vuosi, enempään ei budjetti anna periksi. Mulla on sekaisin värillisiä ja mustavalkoisia tatuointeja, ja oon tatuoinut muun muassa mun isosiskon nimen riimukirjoituksella.
3. Mulla on ollut ylläpitohevonen 2 vuoden ajan. Hoidin sitä kuin omaa, luonnollisesti, ja kävin ratsastusriparin sen hevosen kanssa. Mursin myös luitani sen kanssa, ja sitä myötä jouduin lopettamaan jääkiekon (asiaan saattoi liittyä myös mun kolahtanut ylpeys). Oon ratsastanut yli 15 vuotta ja suunnitteilla olisi ostaa oma hevonen, ja jos asiat menee hyvin, mä oon suomenhevostamman omistaja syksyllä. Ei jinxata tätä nyt kuitenkaan, ollaan ihan hiljaa niin saadaan kalaa.
4. Oon asunut ulkomailla. Sain työpaikan ulkomailta, ja muutin sinne, tarkoituksena asua ja työskennellä siellä ensin vuosi ja sitten mahdollisesti jatkaa jos siltä tuntui. Se kutistui kuitenkin siihen puoleen vuoteen, koska oma mielenterveys alkoi horjumaan ja oli pakko palata Suomeen ja hakeutua hoitoon. Ja niin mä sitten hankin 2 kissaa ja jumituin Suomeen. Haikeilen takaisin ulkomaille koko ajan. Haluaisin asua siellä, mutta en mä kyllä kissojen kanssa lähre muuttamaan yhtään mihinkään.
5. Mä puhun 4 kieltä (suomi, englanti, ruotsi ja viittomakieli) ja ymmärrän 4 kieltä (norja, espanja, saksa ja ranska), mutta en osaa puhua/kirjoittaa niitä. Ruotsia, englantia ja viittomakieltä mä osaan puhua (viittoa) ja pärjään niillä kyllä hyvin. Norjaa mä ymmärrän koska se on niin samanlaista ruotsin kanssa. Espanjaa olen opiskellut vuoden, saksaa vuoden ja ranskaa kolme vuotta. Mulla on suhteellisen hyvä muisti kielellisissä asioissa, joten ymmärrys on jäänyt vaikka en osaakkaan puhua. :-D Mä jopa luen kirjoja ruotsiksi. Lastenkirjoja kylläkin, mutta luen silti! Don't judge me.
6. Oon kirjastontäti. Tai ainakin tuleva sellainen. Oon tällä hetkellä kirjastossa kesätöissä, ja voin sanoa, että oon löytänyt alani. Ehkä mä edelleen haaveilen siitä viittomakielen tulkista, mutta katsotaan nyt. Tällä hetkellä sydän sykkii kirjastolle.
7. Oon muuttanut 9 kertaa, ja voin sanoa, että en vihaa mitään niin paljon, kuin muuttamista. Siitä tulee aina hirveä stressi ja tavaroiden kantaminen ja purkaminen on täyttä persettä. Lisäksi se uutuuden hienous uusista kämpistä haihtuu aina ihan hirveen nopeeta, enkä mä tykkää siitä tunteesta. Tavoitteena on, että mun tarttee muuttaa enää yhden kerran ja sitten olisin mun loppuelämän kodissa.
8. Osaan seistä käsilläni, kaatua siitä siltaan ja nousta ylös jaloilleni. Ei se kaunista katseltavaa ole, mutta osaan silti. Mutta kyllä se kans tuntuu seuraavana päivänä. Mä harrastin telinevoimistelua 9 vuotta, joten taidot on vähän ruosteessa, mutta siellä ne joka tapauksessa on! Notkea en ole, muuta kuin tietyissä tilanteessa... Mutta mä työstän sitä! Mun pitää anyway käydä salilla kuntouttaas mun olkapäitä ja jalkaa, joten might as well venytellä.
9. Oon murtanut luuni 3 kertaa, vaikka eihän se paljoa ole verrattuna mun sisaruksiin. Olkapään, ranteen ja kyynerpään. Lisäksi oon venäyttänyt ja reväyttänyt paikkojani useammin ku pystyn laskemaan. Arvatkaa mistä kaikki murtumat on tullut? Kyllä, ratsastuksesta. Kaksi kertaa tipuin shetlanninponin selästä ja mursin kyynerpääni ja ranteeni, ja kerran sen mun ylläpitohevosen selästä ja mursin olkapääni. Oon vähän tapaturma altis. Mulla on tikattukin paikkoja.
10. (tähän väliin sanon, että hitto, et on vaikeeta keksiä muka mielenkiintosia faktoja itestään) Oon ollut yleisurheilija. Kisasin pituushypyssä, pitkässä juoksussa, lyhyessä juoksussa, viestissä ja korkeushypyssä. Voitin, aina. Mä olin oman elämäni Wonder Woman. Sen takia mulla varmaan onkin paikat nyt paskana. Hehe.
11. Oon perkeleen hyvä multitaskaamaan. Pystyn kattomaan kolmea sarjaa yhtäaikaa samalla kun kuuntelen äänikirjaa. Been there done that. Pystyn myös kuuntelemaan äänikirjaa ja lukemaan kirjaa samaan aikaan. Kielellä ei ole väliä. Ja oon joskus kattonut sarjaa, pelannut WoWia ja kirjoittanut samaan aikaan. XD Kuulemma oon hullu, koska vain hullut pystyy siihen, mutta ei kinosta. :-D

Harry Potterit, ehdottomasti! Oon lukenut ne jotain 4-5 kertaa suomeksi, pari kertaa englanniksi ja just kuuntelin ne äänikirjoina suomeksi. Niihin ei vaan voi kyllästyä, sanokaa mun sanoneen! Toinen on Uma Karman Kaiken se kestää -kirja, joka on kestosuosikki. Just luin sen viime yönä. Ne on vaan niin ihania ja nostalgisia ja kivasti kirjotettuja, että ei niistä voi kun nauttia. <3 Uma Karman kirjotustyyli muistuttaa mua etäisesti omasta tyylistäni, etenkin Valkoinen hiekka -tarinan kanssa. Oon Karman number 1 fan, ja vielä joku päivä laitan sille sähköpostia ja avaudun mun rakkaudesta sen kirjaa kohtaan. JA ASTA IKOSEN KAKTUS HANGELLA! Se on sitä parasta paskaa.

Mä en oikeastaan kadu mitään. En usko katumukseen, lol. Mutta jos nyt tosissaan pitää jotain keksiä, niin ehkä sitä, että en hakeutunut hoitoon siellä ulkomailla, vaan lähdin Suomeen sitä tekemään. Olisi pitänyt jäädä sinne ulkomaille. Olis pitänyt. Mun elämä olis varmasti ihan erilaista. Perkele! Mä niin rakastin olla siellä, huolimatta mun sielua repivästä masennuksesta loppua kohden. Haluan takaisin!!! Okei, nyt kun asiaa pohdin, niin joo, kyllä mä kadun jotakin. Kadun sitä, että oikeesti lähdin takaisin Suomeen. En osannut arvostaa sitä ulkomailla asumista sillon tarpeeksi. Miksi mä lähdin takaisin Suomeen? Miksi mä olin niin idiootti. Nyt mua ärsyttää kun ajauduin pohtimaan asiaa.

Game of Thrones tuli ensimmäisenä mieleen. Se on niin hyvin tehty, ja se ei kuse ihan totaalisesti kirjojenkaan päälle. Mitä on pitänyt muuttaa, on muutettu, mutta hyvin tekee kunniaa kirjoille. Näyttelijät ovat uskomattoman hyviä, roolisuoritukset priimaa ja se on hauska, jännittävä, raaka ja sairas ja ennen kaikkea se on HYVÄ. Aivan loistava. Ja kun hahmoissa on selkeesti nähtävissä character development, niin mä en muuta voi enää pyytääkkään tai toivoa siltä sarjalta. Lohikäärmeet on tehty niin hyvin, kaikki siinä on tehty niin hyvin. Oon ihan shokissa. Rakastan sitä sarjaa tosi paljon. Ja Arya <3 My little murder child.

No tukan väri on ainakin muuttunut, oon oppinut vieläkin paremmaksi meikkaajaksi. Mun lapset on vanhempia. Asun vanhalla kotipaikkakunnallani. En oo enää niin hirveästi sitoutumista vastaan mitä aikaisemmin, vaikka pelkäänkin lopettaa sinkkuna olemisen. Mutta oon aikuistunut ihan hirveesti, vaikkakaan en tarpeeksi. XD Musta ei taida ikinä tulla kypsää aikuista ihmistä jolla on elämä hallussa, mutta suunta on ainakin sinne päin.

Tom Hiddleston, koska sen puhetyyli ja hymy ja silmät. Oon myyty. Ja sen hahmo, Loki, on jotain ihan täydellistä, Hiddleston on aivan huippu siinä roolissa. En kykene!
Angelina Jolie, siis se on vaan niin täydellinen. Ei lisättävää, en lähde tätä sen paremmin pohtimaan. Jolie on täydellinen, tai ainakin mun silmissä niin lähellä täydellisyyttä ku nainen voi vaan olla, niin ihmisenä kuin ulkonäöllisesti. ANGELINA I LOVE YOU!
Elvis Presley on ollut mun mieheni aina ja samalla linjalla jatketaan. Kuuntelen tosi paljon Elvistä ja se vois nousta kuolleista ja tulla laulamaan mulle tuutulaulun aina iltaisin. Kiitos nam. Joku siinä sen vinossa hymyssä on niin ihanaa.
Katherine Moenning. Ihan ja täysin sen roolihahmon Shanen perusteella L-koodissa, oon ihan hiton in love with her. <3
Hmm... kuka miellyttää mun silmää? Varmaan vaikkapa Ryan Gosling ja Emma Stone jaetulla sijalla. Molemmat on niin ihania, ja hauskoja ja Goslingissa miellyttää eniten sen silmät ja Emma Stonessa sen ääni, siis se on niin alskjdkfjkdj <3

Mä maksaisin velat pois, samoin siskon velat, ostaisin uuden auton, ostaisin talot Sveitsistä ja Ruotsista ja muuttaisin omakotitaloon, hankkisin koiran ja muita eläimiä, ja tatuoisin itteni kaulasta varpaisiin joka puolelta. Ja sitten mä reissaisin ympäri maailmaa, lahjoittaisin rahaa hyväntekeväisyyteen ja eläisin herroiksi. Laittaisin rahaa myös siskontytön opiskelutilille. Voiko tätä tämän syvemmin enää pohtia? Mun mielestä tossa on aika selvät sävelet. Ensimmäisenä pyörtyisin onnesta kylläkin, kun näkisin rahat tililläni. Varmaan jakelisin niitä kavereillekkin ihan törkeesti.

Siellä ulkomailla asumista ja omaa hevosta. Mun sydän sykkii ulkomaille, mutta en pääse eroon Suomesta oman mieleni takia, oon nössö I guess. Ja haluaisin ihan hirveesti oman hevosen, jonka kanssa tehdä ja touhuta. Haluan!!!!! Eihän se olisi kuin järjestelykysymys, ja rahanhallinta kysymys, mutta kun mä satun oleen paska rahan kanssa, en osaa käyttää sitä järkevästi, terveisin en oo syönyt kahteen päivään koska ei oo rahaa ostaa ruokaa. :-D Mutta noita asioita mä kaipaan eniten. Jos mennään oikein syvälle, niin ehkä haluaisin painon hallinnan kuntoon, kun se tuppaa heittelemään mielialan mukana vauhdikkaasti. Kaipaan sitä, kun kroppa oli hyvässä kunnossa ilman mitään ongelmia.

Kurt Cobain, Elvis Presley, Angelina Jolie, Johnny Depp, Tom Hiddleston, Marilyn Monroe, Audrey Hepburn, David Tennant, Benedict Cumberbatch ja kukas muukaan kuin Lauri Tilkanen. Pitääkö tähän perustella miksi ne? No, voin sen jokatapauksessa tehdä; Cobain, koska sen musiikki on elämä. Presley, koska se on mun mies ja kuningas. Jolie, koska haluan ihan oikeesti vaan istua ja puhua sen kanssa (ja kuolata rinnuksilleni). Depp koska se on mun childhood hero ja haluan, että se kysyy multa "but why is the rum gone?". Hiddleston vois tanssia mulle. :-) Marilyn Monroe vois alkaa mun tyttöystäväks. Tai parhaaks kaveriks. Ihan sama. Voisin istua sen kaa tupakilla ja juoruilla hela dagen. Hepburn samasta syystä kuin Jolie. Olisi todella mielenkiintosta keskustella sen kanssa! Tennant, jotta se voi sanoa mulle lähtiessään "Allons-y!". Cumberbatch jotta se voi tehdä sen yhen tietyn ilmeen mulle ja voin kuolla rauhassa. <3 Tilkanen sen takia, että voin köyttää sen tuoliin, osottaa sitä taskulampulla naamaan ja pakottaa sen tekemään lisää tuottiksia Kolmistaan -sarjaan.
Ruokalista? Hmm... munt aidot on rajalliset, joten joko tarjoilen niille makaroonilaatikkoa tai sitten vien ne ulos syömään. Varmaan kiinalaiseen tai Hanko Sushiin tai jotain tällästä. :-D

Kiitos jos luitte. :-) Tämä oli ihan hauskaa, tosin tämän tekemisessä mulla meni sellaset 4 päivää lol. Yritin tehdä tätä vähän joka välissä, mutta aikaa on niin vähän tätä nykyä. :-(

Lakritsipiippu

Vampyyripäiväkirjat (eng. The Vampire Diaries) oli samannimiseen kirjasarjaan perustuva nuorten TV-sarja joka pyöri vuosina 2009-2017 ja mä en voi uskoa, että siitä on jo noin kauan, kun näin sarjan päätösjakson ja itkin silmät päästäni koko saatanan jakson ajan. Fun times. Tässä postauksessa syvennymme TV-sarjan maailmaan, mutta pätkiä kirjoistakin on mainittuna! Lisäksi ajaudun sivuraiteille ja puhun Game of Thronesista sekä True Bloodista, joten SPOILER ALERT koskien näitä kolmea, niin kirjoja kuin myös niitä TV-sarjoja!!!!! Teitä on varoitettu, joten älkää tulko mun pään perään jos saatte spoilereita tästä postauksesta.

Mun täytynee ensin vähän avata mun omaa suhdettani Vampyyripäiväkirjoihin, ja itse sarjaa, ennen kuin voin ruveta messuamaan siitä, kuinka tää on ehkä mahdollisesti ainoa sarja, joka on päättynyt hyvin ja joka on parempi kuin itse kirjat. Ja messuamisella mä tarkoitan oikeesti messuamista! Oon niin helvetin passionate about this. Joten mulla on todella voimakkaat mielipiteet, mutta yritän olla avarakatseinen ja huomioida muidenkin mielipiteet, sikäli mikäli niitä kommentoitte tähän.

TV-sarjan päähenkilö on Elena Gilbert niminen tyttö, joka tapaa vampyyrin nimeltä Stefan Salvatore sekä tämän veljen Damon Salvatoren. Kolmiodraamaa, yliluonnollisia olentoja, kaksoisolentoja ja vituksee kuolemaa, huumoria ja hyvännäkösiä miehiä (= Ian Somerhalder). Sarjaa tehtiin 8. tuotantokautta, ja kirjoja löytyy jotain 6 kappaletta jos oikein muistan. Mä oon tietoisesti blokannut muististani koko saatanan kirjasarjan ja sen tapahtumat, koska se oli niin huono, että mun mieli ei kestänyt sitä. Tätäkin postausta varten jouduin soittamaan ystävälleni, ja kysymään pari faktaa kirjoista, koska en vaan yksinkertaisesti kykene muistamaan.

Ensimmäinen tuotantokausi oli ilmestynyt puoleen väliin asti, kun mä aloin sillon 2009 vahtaamaan jenkkien tahtiin Vampyyripäiväkirjoja. Jos ette oo ikinä seurannut jenkkien tahtiin jotain sarjaa (tai Netflix originaaleja tms), ette pysty ymmärtämään millasta tuskaa se on ensinnäkin löytää ne jaksot netistä enemmän tai vähemmän laillisesti, ja katsoa se jakso enemmän tai vähemmän huonolaatusena, JA SITTEN ODOTTAA KOKONAINEN SAATANAN VIIKKO seuraavaa jaksoa. Se on helvetillistä. Mutta aina sen arvoista, joten teen sitä edelleen 1029823 sarjan kanssa. Liian monta rautaa tulessa, as always.

Mä loin vahvan tunnesidoksen TVD:n (The Vampire Diariesin lyhenne) jo ekan tuottiksen aikana, ja olin heti Damonin (Ian Somerhalderin) perään. Vihasin Elenaa, vihasin Stefanta, vihasin Carolinea. Oikeestaan en tykännyt kenestäkään muusta kuin Damonista, kaikki muut oli ihan vitun rasittavia. Paitsi Elenan pikkuveli Jeremy. Se oli ihana, sellanen angsti teini. :-D Näin itseni siinä. Mä totta kai katoin sen sarjan päätösjakson heti sen ilmestyessä mun ystävän kanssa ja itkettiin silmät päästämme. Pari viikkoa sitten aattelin, että hei, kaikkien näiden vuosien jälkeen, vois kattoo sen HBO:lta uudestaan sen viimesen jakson! Ei kai se nyt niin paha ollut? Ja näkisin sen ekaa kertaa hyvälaatusena ja teksteillä! .....Olipa helvetin hyvä idea. 5 minuuttia sisällä jaksossa ja olin jo räkänen kaiken itkemisen takia. Mutta!!!! se että mä olin vannoutunut fani jne bla bla bla, se ei tarkoita, että olisin ollut sokea sen sarjan huonoudelle, koska sitä se oli, ainakin ekat kuusi (?) tuotantokautta... :-DD

Vampyyripäiväkirjat on hyvin mahdollisesti ainoo hiivatin sarja koko hiivatin maailmassa, joka on oikeesti päättynyt hyvin. Ensimmäiset 5 tai 6 tuottista oli huonoja, viimeset tuottikset oli TODELLA hyviä, ja se sarja päätty niin tyydyttävästi, että oisin voinu suudella niitä tekijöitä. Samaa ei voi sanoa kirjasarjasta... Eikä True Bloodista, jossa esim. kirjasarja päätty aivan päin vittua, en oo ikinä lukenut tyhmempää loppua. Mutta oon kyllä katsonut, nimittäin True Bloodin päätösjakso oli NAURETTAVA. En voi uskoa, että ne oikeesti päätti sen sarjan silleen. Tosin ei siinä sarjassa ollut mitään kattomisen arvosta enää 4. tuottiksen jälkeen. Ja mun ship uppos kun Eric ja Sookie eros. Oon hivenen katkera siitä. Ja hyvin tietoinen, että en ole perustellut väittämiäni mitenkään, mutta en taida jaksaakkaan, koska nyt iski tupakin himo ja haluan tupakille. Anyway, jatkuu! Game of Thrones on toinen hyvä esimerkki; kirjasarja on vielä kesken, mutta ne kirjat on järkyttävän hyviä. Se sarja on järkyttävän hyvä– paitsi se viimeinen tuotantokausi. En mene siihen sen tarkemmin, mutta kyllä se jonkin verran herätti tunteita, kun Drogon pökki Danyn ruumista. :-( Muuten mua ei kiinnostanut tippaakaan elääks vai kuoleeks Dany, en tykännyt siitä enää siinä vaiheessa.

Mun pointti on se, että en tällä hetkellä muista kattoneeni ikinä yhtäkään sarjaa, joka olis alusta loppuun HYVÄ ja päättyisi HYVIN. AINA, JA MÄ TOISTAN: AINA!!! löytyy yksi tai kaksi tuottista tai viimeistään päätösjakso, joka on ihan perseestä. A I N A. Haluaisin oikeesti nähdä sarjan, joka ei jossain kohtaa kusis hommaa jotenkin. En oo tainnut lukea sellaista kirjasarjaakaan, joka ei olisi kussut jossain kohtaa? Game of Thrones tuli NIIN lähelle tätä "täydellisyyttä", mutta kuinkas siinä sitten kävikään? Disappointed but not surprised. :-) Vampyyripäiväkirjat on siitä hauska, että yleensä ekat tuottikset on hyviä, ja paskenee loppua kohden. Tässä se on toisinpäin: se vain paranee loppua kohden (lue: heti kun Elena painuu pois siitä sarjasta).

Vampyyripäiväkirjoissa mä opin tykkäämään kaikista hahmoista paitsi Elenasta. Toki mä annoin sille hymyn ja kyyneleen kun se loppujen lopuksi päätyi yhteen Damonin kanssa, mikä muuten OLI HELVETIN HYVÄ eikä vain siksi että halusin niin, vaan siksi, että päähenkilö ei päätynytkään yhteen sen kanssa joka oli hänen "elämänsä suuri rakkaus bla bla bla", toisin kuin kaikissa muissa sarjoissa (okei, no ei True Bloodissa.... mut saan migreenin ku ajattelinkin sitä kenen kanssa Sookie päättyi siinä kirjasarjas yhteen, joten lol k bye). 

Outoa on myös se, että yleensä kirjat ovat parempia... ei nyt. Nyt sarja on ylivoimaisesti parempi kuin kirjat. Kuinka se voi olla edes mahdollista? :oooo Toisaalta, en mä valita. Mieluummin mä katon Ian Somerhalderia ruudusta, ku luen kirjoista kuinka se on ihan täys törppö ja kuolee. -.-'

Mikäli sikäli olette katsoneet Vampyyripäiväkirjoja, olisin hyvin halukas kuulemaan teidän mielipiteitä siitä. Päättyikö sarja hyvin? Paraniko se loppua kohden? Onko kirjat perseestä? Myös True Bloodia ja Game of Thronesia saa kommentoida, multa ei voi spoilata enää mitään. Lisäksi, jos satutte tietämään jo päättyneen sarjan joka ei kuse missään vaiheessa, ilmiantakaa se! Haluan nähdä sellaisen sarjan. Kirjasarjakin käy. :-D

Ja anteeksi vielä kerran tästä hyvin sekavasta ja oudosta postauksesta. Se mun Yön talo -postaus oli paljon parempi kun siinä mä jopa osasin olla järjestelmällinen jne. Tää on vaa tällänen sanaoksennus. SORI. :-DDD

Lakritsipiippu