Hei! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin blogiin. Koska mulla ei oo mitään erikoista teemaa mielessä, niin saatte nyt vain kuulumisista pitkän-ish kirjoituksen! Aloitetaan tuttuun tapaan tarinoiden kuulumisilla ja siirrytään sitten meitsin kuulumisiin.

Eli olen jatkanut edelleen samalla linjalla, mikä on siis Maailma, jota emme tunne -tarinan aggressiivinen kirjoittaminen. Lisäksi päivittelemme Feriin kanssa Gobletia ja Kyrönjoen siltaa suhteellisen säännöllisesti. Olen myös yrittänyt saada Areen tytärtä eteenpäin. Valitettavasti Metsän tytär ja Itkuvuori eivät ole vielä edenneet, mutta Metsän tytärtä olen kuitenkin ajatellut paljon! Ja se on jo jotain, eh?

Olen tätä nykyä todella kiireinen, koska olen kotona vain silloin kun nukun, mutta tänään oli poikkeuspäivä ja olen koko illan kotona! Joten päätin tarttua heti inspiraatiosta kiinni ja tulla lisäämään Feriin kirjoittaman uuden 14. luvun Kyrönjoen siltaan, sekä aloittamaan itse siihen 15. luvun. Lisäksi päivitin vähän Isenia ja KS:n kansikuvan. Aion kirjoittaa (JA PIIRTÄÄ!) tämän illan aktiivisesti, vaikkakin mun pitää huomenna kahdeksaksi töihin, eli herätys on kuudelta, koska tarvitsen 2 tuntia siihen, että pystyn pitämään silmät auki ja elämään. Not even kidding.
​Mulla on tosiaan kesätöitä, minkä lisäksi käyn tallilla about viitenä päivänä viikossa, eli kaikkien aamuvuorojen jälkeen plus viikonloput. Kyllä sillä vissiin saa aikansa kulumaan? Jotenkin oon kuitenkin silti kerennyt lukemaan vähän. Tai lähinnä kuuntelemaan äänikirjoja. Vähän on väsynyt olo, kun koko ajan pitää paahtaa johkin suuntaan, mutta kyllä se tästä helpottaa, kun kroppa tottuu ja pääsee rytmiin! Jos vain nuo aamuheräämiset olisivat helpompia.
Mitäs muuta? Mulle kuuluu hyvää. Sosiaalista elämää ei ole, kiitos töiden ja tallien, mutta onhan sitä nyt kerettykin jo tähän mennessä elämää hengailemaan ihmisten kanssa. Hyvin joutaa pitämään vähän vapaata ihmisistä. Ja pitäisikin. 
Oon laihtunut??? Tällainen välihuomautus.
Oon myös ottanut monen monta tatuointia lisää ja lävistyksiä myös.
Juhannus meni rauhallisissa merkeissä.
Tää on nyt eka kerta moneen viikkoon kun mulla on kone auki ja oikeasti kirjoitan. Tuntuu siis niin hyvältä! Toivottavasti maltan laittaa tän ajoissa kiinni, että saan tarpeeksi unta ennen töihin menoa. Töistä puheen ollen, olen koko syksyn/talven töissä, kun mulla on työharjoittelu. Huhhuh, sitten olisi edessä opinnäytetyön kirjoittaminen. SOS!

Ihanaa Pride-kuukautta kaikille! Siitä on vierähtänyt hyvä tovi, kun kirjoitin Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe and other LGBTQ+ books -blogikirjoituksen, jossa suosittelin neljää (4) sateenkaarikirjaa. Kirjoitin sen siis 17.10.2019, joten näin tänään alkaneen virallisen Pride-kuukauden kunniaksi ajattelin jakaa sateenkaarikirjoja, jotka olen lukenut sekä muutaman sellaisen, jonka haluan lukea, koska tämä on itselle tärkeä aihe ja representation matters. <3 Halutessanne voitte tsekata tuon aiemman blogikirjoituksen ja poimia sieltäkin vinkit talteen!

Siis jos joskus jonkin kirjan haluat lukea tai kuunnella äänikirjana, niin tässä se nyt olisi. Jos et mitään muuta elämäsi aikana lue, niin lue ainakin tämä. Tämä on niin realistinen, niin kauniisti kirjoitettu ja elokuva on ihan yhtä lailla mestariteos. Vahva, siis todella vahva, suositus. Myöskin suosittelen lukemaan tämän kirjan jatko-osan (Etsi minut [eng. Find me]), se ei petä, vaikkakin loppu oli vähän... random?

"17-vuotias Elio on tottunut siihen, että hänen perheensä tarjoaa joka kesä vuokrahuoneen jatko-opiskelijalle. Kesällä 1987 italialaiseen huvilaan saapuu amerikkalainen Oliver, ja Elion maailma järkkyy. Filosofianopiskelija Oliver on älykäs, rento ja hurmaava siinä missä vielä teini-ikäinen Elio on ujo ja sisäänpäin kääntynyt. André Aciman kuvaa mestarillisesti ensirakkauden syntyä, sitä miten Oliver alkaa hallita Elion jokaista liikettä ja ajatusta, miten Elio tekee kaikkensa uskaltaakseen lähestyä rakkautensa kohdetta – ja miten vaikeasti tulkittava jo aikuinen Oliver on. Elion ja Oliverin intohimo palaa hetken kirkkaana ja Italian aurinko on ikuinen, mutta täydellinen kesä on lyhyt."

Tämä on lyhyt kirja, jonka pystyy lukemaan yhdeltä istumalta ilman, että tarvitsee vaihtaa asentoa. Luin tämän jo hyvän aikaa sitten, mutta muistan ajatelleeni tätä lukiessa, että "mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu?". Ei kirja huono ole, en minä sitä. Se on vain vähän oudohko? Mutta me täällä Isenissa rakastetaan outoutta! Olisin toivonut syvemmälle menemistä, laajempaa tarinaa, mutta oli tämäkin lukukokemus. Täytyy myöntää, että en muista tätä niin hyvin enää, pitäisi lukea uudelleen. Jotenkin kuitenkin muistelisin lopun olleen lohduton?

"Saako sitä rakastaa ketä haluaa? Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä. Elli ja Luukas ovat lapsuudenkavereita. Ja nyt kaita ja kaunis Elli on rakastunut Luukakseen. Luukaskin rakastaa Elliä – kuin siskoa. Hän ei voi mitään sille, että on kiinnostuneempi kesävieraasta, ranskalaisesta Danielista, joka kutsuu hänet Pariisiin. Rakkauden kaupungissa jokainen saa olla oma itsensä ja rakastaa ketä haluaa."

Huom! En ole itse lukenut tätä, olen vain nähnyt elokuvan. Mutta juuri siitä syystä haluan lukea myös tämän, kunhan suinkin saan sen käsiini ja löydän aikaa sille. Vahva suositus kuitenkin elokuvalle ja kehut sen mahtaville näyttelijöille. <3 Jos jollakulla on lukukokemuksia tästä kirjasta, pliis jakakaa se mun kanssa, haluan tietää!

"Tyttö nimeltä Lili astuu kööpenhaminalaisen avioparin elämään eräänä iltapäivänä vuonna 1925. Lili on herkkä ja kaunis nuori tyttö, joka elää tunnetun maisemamaalarin sisällä. Greta, hänen vaimonsa, rohkaisee pikku Liliä astumaan esiin. Maalaukset Lilistä täyttävät pariskunnan ateljeen, mutta Kööpenhaminan kaltaisessa kaupungissa ei sekä Einarilla että Lilillä ole tilaa elää. Pariisi ei hälvennä sukupuolien välillä elävän Einarin ahdistusta. Jotta hän voisi aina olla Lili, tarvitaan päätöksiä, joihin Einar ei kykene ilman Gretaa – Kalifornian auringossa kasvanutta vahvaa naista, joka uskaltaa katsoa rakkauttaan silmiin. David Ebershoff toimii kustannusjohtajana Random House -kustantamossa New Yorkissa. Tanskalainen tyttö on hänen esikoisromaaninsa. Se pohjautuu tositapahtumiin. Lili Elbe oli viime vuosisadan alun Euroopassa elänyt transseksuaali Einar Wegener, jolle tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista."

Huom! En ole itse lukenut tätä kirjaa. Listalla on tämä kykkinyt jo pidemmän aikaa, mutta tämä on kuulemma sen verran rankkaa tekstiä, että pakko olla oikea mentaliteetti, kun tätä lähtee lukemaan. Mutta luotan kuulemiini arvosteluihin ja aion lukea tämän, ja sen takia olen sisällyttänyt sen tähänkin! Jälleen kerran, mikäli sinulla on lukukokemuksia, jaathan ne. :) Kirja on siis jaettu kolmeen osaan, 1. Rakkaus, 2. Sairaus, 3. Kuolema. Oon aika varma, että tuun itkemään kun luen tämän kirjan joku kaunis päivä.

​"Eletään syksyä 1982. 19-vuotias Rasmus lähtee Tukholmaan eikä aio enää koskaan palata kotikyläänsä. Rasmus on aloittanut matkan omaksi itsekseen. Tukholmalainen Benjamin on nuori, kunnollinen Jehovan todistaja, ahkera kenttätyössään. Erään monista ovista avaa Paul, joka näkee välittömästi Benjaminin lävitse. Siitä kohtaamisesta alkaa Benjaminin pitkä matka. Jouluna, saman oven takana, hän ymmärtää tulleensa perille. Jonas Gardellin trilogian Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ensimmäinen osa, Rakkaus, on kiihkeä matka 1980-luvun alun tukholmalaiseen homokulttuuriin ja kahden nuoren miehen matkasta osaksi yhteisöä. Rakkaus on kertomus vapautuksesta, jota varjostaa jo sairaus monenkaan sitä ymmärtämättä. Ei, ennen kuin on liian myöhäistä. Kun yksi pirullinen virus jo tekee tuhoaan. Ja viattomuuden aika päättyy."

Me kaikki tiedetään, että paras hetki luoda jotain on silloin kun inspiraatio iskee ja kovaa iskeekin. Ainoa huono puoli on siinä, että sitä inspiraatiota saattaa joutua odottamaan kuukauden päivätkin, eikä siltikään välttämättä flow-tilaa näy tai kuulu. Inspiraation voi kuitenkin huijata hereille ja syntymään melkein milloin tahansa, jos vain on motivaatio sekä keinot hallussa! Täten päätin Hiekkamyrskyn blogikirjoitusta lukiessani, että tekisin postauksen keinoista, joita itse käytän saadakseni motivaation/inspiraation kirjoittaa (sekä joskus piirtää yms.), ja toivon, että näistä on teille hyötyä! HUOM. vaikka vinkit on numeroitu, eivät ne ole paremmuus järjestyksessä – lähinnä siinä järjestyksessä missä aivoni niitä kävivät läpi. HUOM2. Nämä ovat vain sellaisia, jotka toimivat mulla – eivät välttämättä siis toimi kaikilla, mutta antakaa mahdollisuus!

*köh* Kyrönjoen silta ja Areen tytär *köh*. Eli lonkalta heitto -tarinat ovat sellaisia tarinoita, jotka on luotu... no, juurikin sitä varten, että voit heittää lonkalta niihin lukuja, ja suoltaa sinne kaiken maailman peeaskat mitä keksit taivaan ja maan väliltä. Lonkalta heitto -tarinoita suunnitellaan joko hyvin vähän tai sitten ei ollenkaan. Niihin myös kirjoitetaan vaihtelevasti, yleensä silloin, kun ei ole inspiraatiota kirjoittaa "vakavemmin" otettavia tarinoita. Lonkalta heitto -tarinaa ei saa tehdä liian monimutkaiseksi, eikä se sitä yleensä olekkaan: ongelmat ratkaistaan pähkähulluilla ideoilla. Käytännössä katsoen tällaiseen tarinaan voit kirjoittaa mitä tahansa, kunhan vain kirjoitat. Ei paineita, ei stressiä laadusta, vain raakaa tekstiä, mukaan lukien kaikki typerimmät ja hulluimmat ideat!

Siis tiedättekö kuinka monta tarinaa, novellia ja runoa Isenissa perustuu uniin, joita olen nähnyt? Vastaus on aika monta. Parhaimpana esimerkkinä on Maailma, jota emme tunne -tarina, josta alle 1/5 perustuu mun uneen. Eli siis näin unen, kirjoitin sen puoliunessa (suurin kirjoitusvirhein) puhelimeen muistiin ja jätin sen sinne. Sitten palasin siihen uneen, lukemaan, että mitä paskaa olin sinne kirjoittanut ja siitä se ajatus sitten lähti. Tarina alkoi paisumaan ja paisumaan, kunnes se saavutti nykyisen muotonsa, mutta sisältää edelleen sen alkuperäisen unen jossain päin tarinaa.

Pointtina on siis se, että vaikka aluksi voi tuntua, että unien ylös kirjoittaminen on über vaikeeta, niin voin sanoa, että siihen oppii! Se pitää vain harjoitella, ja lähettyvillä pitää olla koko ajan paperia ja kynää tai puhelin. Mä osasin tämän taidon yhteen väliin, mutta nyt en enää osaa kirjoittaa mun unia ylös, niinpä lueskelen silloin tällöin mun vanhoja ylös kirjoittamia unia ja haen niistä inspiraatiota. Aion kyllä taas opetella kirjoittamaan unet ylös!
Ja siis unissahan ne parhaimmat ideat syntyy! Ihmismieli on niin monimutkainen, ja antaisin mitä vaan, että muistaisin kristallin kirkkaasti kaikki uneni, sillä huh, mulla olisi silloin ainekset maailman eeppisimpään kirjaan! Mutta valitettavasti en muista, joten mun pitää mennä niillä rippeillä, jotka muistan.

Tämä on se kunnon "valehtele itsellesi ja huijaa aivosi uskomaan, että tiedät mitä teet". Pakkokirjoitus kuulostaa hirveältä, mutta antakaa tälle mahdollisuus ja mulle mahdollisuus selittää tarkemmin.

Eli teen tätä usein Feriin kanssa, ja tämä on varmaan verrattavissa brainstormingiin. Eli kun Ferii esimerkiksi lähestyy mua ongelman X kanssa hänen tarinassaan, niin mä aloitan sen niin sanotun pakkokirjoittamisen. Eli laitan kädet näppäimistölle, ja aloitan tyyliin: "no siis, jos nyt oletetaan, että vaikka ehkä voisiko vaikka tosiaan olla se henkilö X olisi tosi kova Y ja siis öö tota se rakastuisi henkilöön Z ja sitten se olisikin Å, mutta öö ootas..." ja yleensä tässä kohtaa lähetän viestin ja sitten koen jonkin ihmeellisen valaistumisen ja kirjoitan: "OOTA NYT VÄLÄHTI" tai "OOTA MÄ KEKSIN" ja sitten jäsentelen vajaan minuutin mun ajatuksia, ja joko lähetän todella sekavan ääniviestin tai kirjoitan sekavan viestin kuin tuli hännän alla! Ja caps lockilla totta kai. Tähän yleensä Ferii vastaa "hyvä idea!" tai sitten hän alkaa caps lockilla huutamaan mulle takaisin jatko-ideoita, ja homma vaan paisuu käsistä ihan totaalisesti.

Pointti on se, että kun on kirjoitettu ylös ongelma, niin sitten alkaa se väen vängällä vääntäminen, joka on yleensä alkuun todella sekavaa sekä täyte sanoja täynnä (vrt. ensimmäinen esimerkki). Ja kun sitä vain väkisin kirjoittaa eteenpäin sitä lausetta ja laittaa sanoja, ihan sekavasti, siihen, niin ainakin itsellä jossain kohtaa tulee sellainen valaistunut olo ja sitten panikoin ja kirjoitan ihan kuin riivattuna ideaa ylös. Nyt alapuolella näette muutaman screenshotin, jotka kuvaavat hyvin pakkokirjoitusta!

Haloo, klisee varoitus! Mutta jälleen täytyy sanoa, että antakaa mulle mahdollisuus perustella ja selitellä tätä: mulla on yksi seinä melkein kokonaan teipattu paperin peittoon ja siihen mä teen mindmappeja aina yhdestä tarinasta kerrallaan (yleensä Dark Forcesista). Ideana on vain alkaa kirjoittamaan. Eli kirjoitat ensinnäkin yhteen kohtaan kaikki kysymykset mitä tarina ja sen juoni sussa herättää. Lisäksi ideana on kirjoittaa jokaiselle hahmolle oma kohtansa, ja vedellä viivoja, kirjoittaa luonteenpiirteitä ja ulkonäkö asioita, sekä tapahtumapaikkoja! Ja yleensä tässä kohtaa mä oon jo niin syvällä tarinan lumoissa, että kaikki alkaa tulemaan itsestään ja pääsen flow-tilaan.

Tämä on siis mun itseni kohdalla todettu käteväksi keinoksi, lähinnä siksi, että rakastan kirjoittaa seinälle ja vedellä viivoja ja yhdistellä asioita mindmapin muodossa! Mutta ehdottomasti siis suosittelen kokeilemaan! Tarkempia tietoja saa kysellä.

Mene luontoon ja yritä huomioida niin monta yksityiskohtaa kuin mahdollista sun ympäristöstä, ja yritä työntää mielikuvitus äärirajoille, ja antaa sen laukata. Sitten aloitat kirjoittamaan kokemuksestasi ja annat aivoillesi luvan suoltaa ihan mitä p*skaa ne haluaa, oli se cringe tai ei. Tämä kikka saa sut ainakin pääsemään yli tyhjän paperin kammosta, ja saa kirjoittamisen alkuun.

Mene mihkä tahansa soittolistaan Spotifyissa tai YouTubessa (mieluusti sellaiseen soittolistaan, jota et ole ikinä kuunnellut), laita satunnaistoito päälle ja ensimmäinen kappale joka tulee, on nyt sun uuden novellin aihe/juonirunko sekä kappaleen nimi on sun novellin nimi! Kirjoitat siis lauluun perustuvan/siitä inspiraation saaneen novellin. Sen ei tarvitse olla pitkä, kunhan saat tekstiä aikaiseksi. Tämän voi tehdä myös runona! Kumpi nyt paremmin iskee. Jos pääset oikein vauhtiin, niin voit muuttaa nimen toiseksi, vaihtaa kieltä ja niin edes päin. Esimerkki; Your Name joka on runo, joka sai inspiraationsa espanjankielisestä laulusta, ja jonka kirjoitin englanniksi. 
Tätä voi myös soveltaa niin, että otat satunnaistoistolla biisin nimen, ensimmäinen joka tulee!!! ja sitten apinan raivolla suollat sen nimen pohjalta runon tai novellin (Secret Love Song sai nimensä Little Mixin biisistä). Eli arvot nimen ja sitten kirjoitat siihen sopivan tekstin. Tämä on sitä luovaa tekemistä!

Ja sitten se daydreaming! Se on parasta ja sen voi tehdä tietoisesti. Tai työntää alkuun tietoisesti. Eli laita sun lempimusiikkia soimaan, kuulokkeilla tai ilman, whatever suits you better, ja ala tuijottomaan ikkunasta ulos tai ota jokin kiintopiste mitä tuijotat, tyhjennä sun mieli ja anna vapaat ohjat aivoille TAI vaihtoehtoisesti ajattele jotain sun muistoa tai skenaariota jonka oot luonu pääsi sisällä useasti ja kirjoita ylös kaikki mitä päähän pälkähtää. Verrattavissa meditaatioon, joka oikein tehtynä voi oikeasti olla todella hyödyllinen! Mä puhun kokemuksesta ja meditaatio vaatii vain harjoittelua.

Yhteiset projektit on myös käteviä. Feriin kanssa harrastamme paljon yhteisien projektien kirjoittamista (Ladonin puutarha, Kyrönjoen silta ja Goblet). Se, kun heitellään keskenään palloa puolelta toiselle on oiva tapa saada inspiraatiota kirjoittamiseen, kun kaikesta ei tarvitse olla yksin vastuussa.