Kaikki mitä tein, tein vain sinua varten.
Ei vittu, en mä noin voi kirjoittaa, sehän on Don Huonojen biisistä.
Huokaisen ja nojaan taaksepäin tuolissa. Mitä helvettiä mä nyt tekisin? Päässä löi tyhjää, sanoja ei vain tullut. Nousen ylös ja en edes vaivaudu kohentamaan veltosti roikkuvia vaatteita päälläni. Niissä on reikiäkin. Hiukseni ovat kolmatta päivää samalla nutturalla ja lattialla kieriskelee kolme tyhjää viinipulloa. Punkkua kyllä on mennyt kurkusta alas, mutta omaperäistä tekstiä mä en ole saanut aikaiseksi sanan sanaa.
Mun pitäisi olla kuuluisa kirjailija jo. Kirjailija, runoilija ja käsikirjoittaja. Mutta mä olen kolmekymmentäkaksi ja mun suurin saavutus on ollut kymmenen vuotta Siwan kassalla. Ja mä kun vannoin, että lukion jälkeen teen mitä tahansa, että en päätyisi kaupan kassalle. Mutta mä alitin riman ja päädyin Siwan kassalle. Kaikista maailman kaupoista just Siwan kassalle. Luonnollinen jatkumo lukiolle, heh, heh.
Tietokoneen ruudulla tyhjä valkoinen paperi tuijottaa mua, melkein kuin ilkkuvasti. Näytän sille keskisormea ja avaan uuden viinipullon. Sytytän tupakan, ja kävelen pöytää ympäri. Savu nousee katon rajaan ja viini maistuu kitkerältä. Olisi pitänyt antaa sen hengittää ensin.
Lähetän tekstiviestin ystävälleni, valitan luovuuden puutteesta ja perään kuvan itsestäni viinipullon ja tupakin kanssa.
Ystävä vastaa, mutta sen sijaan, että hän olisi inspiroinut mua, auttanut mua, kannustanut jatkamaan sinnikkäästi, sainkin vastaukseksi vain viisi karua sanaa.
Tee nyt vittu jotain elämälläs.
Ei vittu, en mä noin voi kirjoittaa, sehän on Don Huonojen biisistä.
Huokaisen ja nojaan taaksepäin tuolissa. Mitä helvettiä mä nyt tekisin? Päässä löi tyhjää, sanoja ei vain tullut. Nousen ylös ja en edes vaivaudu kohentamaan veltosti roikkuvia vaatteita päälläni. Niissä on reikiäkin. Hiukseni ovat kolmatta päivää samalla nutturalla ja lattialla kieriskelee kolme tyhjää viinipulloa. Punkkua kyllä on mennyt kurkusta alas, mutta omaperäistä tekstiä mä en ole saanut aikaiseksi sanan sanaa.
Mun pitäisi olla kuuluisa kirjailija jo. Kirjailija, runoilija ja käsikirjoittaja. Mutta mä olen kolmekymmentäkaksi ja mun suurin saavutus on ollut kymmenen vuotta Siwan kassalla. Ja mä kun vannoin, että lukion jälkeen teen mitä tahansa, että en päätyisi kaupan kassalle. Mutta mä alitin riman ja päädyin Siwan kassalle. Kaikista maailman kaupoista just Siwan kassalle. Luonnollinen jatkumo lukiolle, heh, heh.
Tietokoneen ruudulla tyhjä valkoinen paperi tuijottaa mua, melkein kuin ilkkuvasti. Näytän sille keskisormea ja avaan uuden viinipullon. Sytytän tupakan, ja kävelen pöytää ympäri. Savu nousee katon rajaan ja viini maistuu kitkerältä. Olisi pitänyt antaa sen hengittää ensin.
Lähetän tekstiviestin ystävälleni, valitan luovuuden puutteesta ja perään kuvan itsestäni viinipullon ja tupakin kanssa.
Ystävä vastaa, mutta sen sijaan, että hän olisi inspiroinut mua, auttanut mua, kannustanut jatkamaan sinnikkäästi, sainkin vastaukseksi vain viisi karua sanaa.
Tee nyt vittu jotain elämälläs.